Featured Post

Lauri Tähkä esittää itsenäisyyspäivän laulutervehdyksen HS:n lu

Julkaistu: 6.12. 11:49 , Päivitetty: 6.12. 14:11 Julkaistu: 6.12.2016 11:49 , Päivitetty: 6.12.2016 14:11

Read More

Väinämöinen laulaa nyt saksaksi – Turussa kantaesitetään romanttinen Kalevala-ooppera, jota on odotettu kuultavaksi jo 127 vuotta

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 28-02-2017

0

Siihen meni 127 vuotta, mutta nyt odotus alkaa vihdoin olla ohi. Die Kalewainen in Pochjola -ooppera valmistui Turussa vuonna 1890, mutta on kestänyt tähän asti, että turkulais­yleisö saa koko teoksen kuultavakseen.

Sen sävelsi saksalainen Karl Müller-Berghaus (1829–1907), joka sai vuonna 1886 töitä Turun soitannollisen seuran kapellimestarina. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän sävelsi Kalevala-oopperaansa täyttä häkää. Mutta tätä ennen siitä on esitetty vain toinen näytös helmikuussa 1890 Müller-Berghausin 50-vuotistaiteilijajuhlassa.

Teoksen muuta musiikkia ei ole koskaan kuultu. Ennen kuin nyt, Kalevalanpäivänä vuonna 2017.

Ohjaaja Tiina Puumalainen

Kalewainen on kiehtova teos siksikin, että itse teoksella on niin mielenkiintoinen tarina – jo ennen sen varsinaisen tarinan esittämistä”, teoksen ohjaaja Tiina Puuma­lainen kertoo.

Turussa on tehty jo pitkään pohjatyötä oopperan esittämiseksi, mutta silti lopullinen silaus syntyi vasta viime viikolla, kun tuotantoa alettiin rakentaa Logomon suureen saliin. Vasta silloin orkesteri, laulajat, oh­jaaja ja muut asianosaiset pääsivät itsekin kuulemaan, miltä ­teos oikeasti kuulostaa ja näyttää koko esityskoneiston voimin.

Kapellimestari Leif Segerstam

”Siitä kuulee kyllä Wagnerin vaikutuksen”, sanoo esityksen johtava Leif Segerstam. ”Tai se on ainakin nimi, jonka kaikki nykyään tuntevat. Mutta siinä on myös paljon vaikutteita muilta: Lortzingilta, Weberiltä, Beethovenilta, Lisztiltä… Sellaisilta säveltäjiltä, joiden musiikkia Müller-Berghaus johti kapellimestarintyössään. Ja onhan tämä saanut Wagner-viruksia, koska ne tarttuivat kovasti tuohon aikaan, mutta siitä ei tullut kuumetta vaan lämpöä ja kaveruutta! Ei siis epigonismia, vaan yritän tehdä sen niin, että se on kumarrus Wagnerille, kuin schnittkemäinen quasi-Zitat!”

Segerstam myös kiittää Müller-Berghausin kirjoitustapaa.

”Hän oli hyvä muusikko. Varmasti oli lukenut Berliozin orkestrointikirjan. Kaikki toimii.”

Sopraano Johanna Rusanen-Kartano

Samaa mieltä on Louchen roolin laulava sopraano Johanna Rusanen-Kartano.

”Hän ei ollut tieto­konesävel­täjä, joka kuvit­telee, miten ihmisen ääni toimii, vaan hän tiesi oikeasti. Hän sävelsi jokaisen roolin johdonmukaisesti, ja jokaisella solistilla on oma näyttävämpi kohtauksensa. Minun laulamassani Louchen roolissa on annettu dramaattiselle sopraanolle tykitystä”, Rusanen-Kartano sanoo.

Die Kalewainen in Pochjola -oopperassa on erityisen kiehtovaa se, että siinä katsotaan läpikotaisin suomalaista aihetta, kansalliseepos Kalevalaa, saksalaisin silmin. Müller-Berghaus epäilemättä näki Kalevalan kertomuksessa mahdollisuuksia Wagnerin oopperoiden kaltaisiin myyttisiin tarinoihin. Saksankielisen libreton kirjoitti Franz Spengler.

”Tekstistä puuttuu se perinteinen suomalainen poljento, se vaka vanha -jankutus jää pois. Joten se tulee tavallaan nykykieliseksi”, ohjaaja Tiina Puumalainen pohtii.

”Tämä tarinahan on sym­paattinen ja läm­min. Olen aina ­tykännyt siitä, että suomalaiset sankarit eivät ole miekkasankareita vaan runonlaulajia. Tässä Spenglerin libretossa on rakkautta ja intohimoa, ja onnellinen loppu.”

Müller-Berghaus kirjoitti oopperansa suurelle romanttiselle orkesterille, kuorolle sekä seitsemälle solistille. Müller-Berghausin työskennellessä Turun soitannollisen seuran kapellimestarina sen vahvuus oli noin 20 soittajaa.

”En tiedä, missä täällä Turussa olisi ollut esiintymistilaakaan näin suurelle teokselle, tai mistä olisi saatu tarpeeksi soittajia”, ohjaaja Puumalainen sanoo.

Nyt 2010-luvulla soittajia Turun filharmonisessa orkesterissa on enemmän, ja esitystilakin löytyy: oopperaa esitetään Logomon valtavassa salissa, jossa on tosin ongelmana se, ettei orkesterille ole omaa monttua. Kun tässä samassa tilassa esitettiin Mikko Heiniön Eerik XIV -oopperaa 2011, orkesteri oli sijoitettu laulajien viereen.

Sopraano Anna Danik Die Kalewainen in Pochjola -oopperan harjoituksissa.

Nyt orkesteri on lavan takana, ja kommunikaatio kapellimestari Segerstamin ja laulajien välillä hoituu pelkästään monitorien kautta – mistä järjestelystä Segerstam ei viime viikolla vaikuttanut erityisen iloiselta.

Johanna Rusanen-Kartano pohtii, että tavallisessa oopperatalossa laulajien ja suuren orkesterin sointitasapainoa voisi olla hankala saada tyydyttäväksi. ”Ehkä tarvittaisiin Bayreuthin kaltainen sali, jossa orkesteri on vaimentavan lipan alla. Täällä Logomossa joudumme käyttämään laulajilla sähköistä vahvistusta.”

Oopperaa esitetään suuressa salissa Turun Logomossa.

Mikään helppo tehtävä Die Kalewaisen esittäminen ei siis ole tänäkään päivänä, joten 1890-luvun Turussa se olisi ollut varmasti täysin utopistista. Mutta Puumalaisen mukaan juuri tämän oopperan megalomaanisuus on osa sen viehätystä.

”Eikö se ole hienoa, että taiteilija lähtee fantasian kautta? Ei siitä, että minulla on orkesterissa 20 soittajaa, kirjoitan heille, vaan että kirjoitan juuri sitä mitä haluan sadalle soittajalle. Saattaa kestää yli sata vuotta, ennen kuin teos esitetään, mutta kuten nyt nähdään, mikään ei vaivu hukkaan.”

Die Kalewainen in Pochjola -oopperan ensi-ilta tiistaina 28. helmikuuta Turun Logomossa. Esityksiä 11. maaliskuuta saakka.

Write a comment