Featured Post

tämä on suomen edullisin nelivetoinen dieselautomaatti

Mitsubishi ASX 2.2 DiD Invite 4WD AT on automaattivaihteinen, dieselmoottorilla varustettu nelivetomalli, joka on Suomen edullisin nelivetoauto dieselautomaattiyhdistelmällä. ASX on hinnoiteltu erittäin kilpailukykyisesti. Mitsubishi ASX 2.2DiD Cleartec Invite 4WD 6AT maksaa 33 200 euroa. Se on...

Read More

Nämä autot tulivat tänä vuonna kauppoihin – ja autokaupassa tapahtui käänne

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 31-12-2016

0

Globaali automaailma on tullut tänä vuonna jonkinlaiseen käännekohtaan, kun Volkswagenin päästöhuijausskandaalin jälkeen on alettu panostaa entistä enemmän ympäristöystävällisempiin voimanlähteisiin autoissa.

Niin ikään Suomessa on tapahtunut pieni käänne: autokauppa on lähtenyt kasvuun.

”Aika hyvä vuosi. Pääsemme todennäköisesti 116 000 henkilöauton ennusteeseen tai ehkä jopa vähän yli”, sanoo Autotuojat ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio.

Kallion mukaan kauppa ei ole vielä vuonna 2008 alkanutta talouskriisiä edeltävällä tasolla, mutta:

”Varovasti voidaan sanoa, että kaupan suhteen on tapahtunut jonkinlainen käänne. Jännitämme kovasti ensi vuotta, jolloin tavoitteena on 120 000 uutta myytyä henkilöautoa.”

Mutta minkälaisia uusia autoja tänä vuonna on sitten tullut markkinoille?

HS pyysi Autotuojilta listan kaikista tänä vuonna julkistetuista autoista.

Joidenkin autojen julkistuspäivä on hieman tulkinnanvarainen: osa autoista on julkaistu 2015, mutta varsinainen ensiesittely tai kuluttajalanseeraus on ollut vuonna 2016. Toisaalta mukana on autoja, jotka on julkaistu 2016, mutta ne tulevat myyntiin vasta 2017.

Emme listanneet kaikkia pikkupäivityksiä saaneita autoja tai saman mallin pelkästään uusilla moottoreilla tai käyttövoimilla varustettuja versioita.

Autoja voi tutkailla alla olevassa interaktiivisessa taulukossa (juttu jatkuu taulukon jälkeen):

Taulukossa esitetyt hinnat ovat alkaen-hintoja. Uusimpien mallien hinnat voivat löytyä jo maahantuojien sivuilta, vaikka niitä ei löytyisi vielä Autotuojien tuottamasta datasta.

Tero Kallion mukaan automyynnin kasvun lisäksi piristysruiske Suomessa on ollut Auto 2016 -tapahtuma, joka oli uudenlainen automessutapahtuma Suomessa. Siellä kävijät pääsivät itse koeajamaan autoja.

HS seurasi autonäyttelyn järjestelyjä kulissien takana:

Sen sijaan romutuspalkkiokokeilun jatkumattomuus harmittaa Kallion mukaan autoalaa.

”Annettiin vähän ymmärtääkin, että se budjettirahoitus olisi tulossa, mutta ei se tullutkaan. Sitä jäätiin vähän autoalalla ihmettelemään.”

Talouden lisäksi kiinnostaa toki se, mitkä uusista autoista ovat olleet kaikkein merkittävimpiä uutuuksia.

Maailmalla jotkut uutuudet ovat saneet mediassa paljon enemmän tilaa kuin toiset.

Esimerkiksi BMW:n uuden 5-sarjan tai Mercedes-Benzin uuden E-sarjan julkistaminen on aina iso tapaus automaailmassa, sillä ne ovat tietynlaisia mittatikkuja ja vakioita, kun puhutaan ylemmän keskiluokan perheautoista.

Verrattain paljon tilaa mediassa on saanut myös Alfa Romeon Giulia-auto, joka ryhtyy kilpailemaan muun muassa Audi A4:n, Mercedes C:n ja BMW 3-sarjan kanssa urheilullisessa perheautokategoriassa.

Autoliitto ry:n toimitusjohtaja Pasi Nieminen nostaa erääksi ilmiöksi myös sen, kuinka katumaasturit ja crossover-autot näyttävät pitävän pintansa tänäkin vuonna.

”Maastureissa ja crossovereissa kysyntä on edelleen vahvaa. Ihmiset ovat selkeästi niistä kiinnostuneita.”

Nieminen uskoo, että suomalaisten suosikkimerkki Skodan uusi Kodiaq saattaa olla ensi vuonna myyntimenestys. Se on Skodan iso katumaasturi.

Uutuuksien listalla maasturimaisia autoja on kaksikymmentäviisi. Yli kolmannes uusista autoista on siis katumaasturi tai crossover.

Mielenkiintoisesti myös sellaiset valmistajat, joilta ei ole totuttu maastureita näkemään, ovat tänä vuonna julkistaneet sellaisen: ainakin Maseratin, Bentleyn (tätä ei tosin tuoda Suomeen), Alfa Romeon ja Jaguarin maasturit olisivat vielä viisi vuotta sitten olleet melkoisia kummastuksia.

Etenkin Suomessa paljon kiinnostusta on herättänyt myös Volvo. Sen 90-sarja voitti tänä vuonna Vuoden auto -äänestyksen.

Helsingin kirkonkellojen on määrä soida uudenvuoden alkajaisiksi viisi minuuttia – käytäntö on hyvin poikkeuksellinen

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Suomi 100 -juhlavuoden takia uuden vuoden juhlallisuudet on siirretty Senaatintorilta Kansalaistorille, Musiikkitalon ja Kiasman kupeeseen.

Kansalaistorille mahtuu enemmän yleisöä, ja juhlista on tulossa melkoiset. Samalla kuitenkin katkeaa 1930-luvulta jatkunut perinne Senaatintorista keskeisenä juhlapaikkana. Kirkon kannalta katkos osuu ikävään vuoteen, sillä alkava vuosi 2017 on paitsi Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, myös luterilaiselle kirkolle tärkeä uskonpuhdistuksen eli reformaation juhlavuosi.

Siitä, kun Martti Luther (1483–1546) naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen tulee kuluneeksi 500 vuotta vuonna 2017.

Näiden kahden juhlavuoden kunniaksi Kirkkohallitus lähetti kaikille Suomen luterilaisille seurakunnille yleiskirjeen, jossa ohjeistettiin kirkonkellojen soittoon vuodenvaihteessa. Helsingissä tästä päätettiin myös kirkkoherrain kokouksessa.

Soittona on niin sanottu juhlasoitto, sama jolla hääparit saatellaan kirkosta ulos, kertoo Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pääsuntio Petri Oittinen. Helsingin tuomiokirkko ja Kallion kirkko myös valaistaan juhlan kunniaksi siniseksi.

Kirkonkellojen näin suuret yhteissoitot ovat hyvin harvinaisia. Niin sanottuun Aleppon kellot -soittoon Syyrian sodan uhrien kunniaksi liittyi kuluneena syksynä yli 200 seurakunnan kirkot ja kelloja soitettiin myös ulkomailla. Aloite Aleppon kelloihin tuli Kallion seurakunnan kirkkoherralta Teemu Laajasalolta.

Laajalti kirkonkellot soivat myös syyskuussa 1986, kun presidentti Urho Kekkosen (1900–1986) arkku saatettiin kaupungin halki Suurkirkosta Hietaniemen hautausmaalle. Kaikki Helsingin luterilaisten seurakuntien kellot soivat koko matkan ajan, pari tuntia.

”Silloin käytettiin hidasläppäyksistä soitto-ohjelmaa niin kauan, että arkku oli saapunut haudalle Hietaniemeen”, pääsuntion tehtävässä 35 vuotta toiminut Oittinen kertoo. Samalla tavalla soivat saattokellot aina siunaustilaisuuksien jälkeen. Niitä soitetaan niin kauan kun ruumisauto on näköpiirissä.

Petri Oittinen on ollut tuomiokirkkoseurakunnan puolesta järjestelemässä Senaatintorin uuden vuoden juhlia koko uransa ajan, 1980-luvun alusta.

Juhlat ovat niistä ajoista muuttuneet valtavasti. 1980-luvulla paikalle tuotiin puhujakoroke, ja musiikista vastasi soittokunta. Virrenveisuulla oli paikkansa. Jumala ompi linnamme kajahti aina.

Ylipormestari Jussi Pajusen hallinnoimina 12 vuotena juhlista on tullut yhä enemmän kansanjuhla.

”Onhan uuden vuoden juhlan siirtyminen tänä vuonna pois Senaatintorilta suuri muutos”, toteaa Oittinen. ”Olen itse perinteiden kannattaja ja opin arvostamaan sitä, että kaupunkilaiset kokoontuivat torille yhteen, myös veisaamaan ja rukoilemaan.”

Oittisen mielestä virsi Jumala ompi linnamme voisi hyvin edelleen olla vuoden vaihteen ohjelmassa, etenkin nyt tänä vuonna, kun Lutherin aloittamaa reformaatiota juhlitaan. Virren alkuperäisteksti on nimittäin Martti Lutherin käsialaa.

Näillä näkymin Senaatintorilla ei virsiä ainakaan tänä vuodenvaihteena veisata. Kellot sen sijaan soivat, voimallisemmin kuin koskaan.

Tähän saakka vuoden vaihtuessa Senaatintorilla on lyönyt Suurkirkon kello – eivät siis tapulin kirkonkellot – kaksitoista kertaa. Kellon lyönnit ovat sen verran hiljaiset, että televisiointia varten niitä on aina voimistettu keinotekoisesti, Oittinen paljastaa.

Vuoden vaihtumista on pitkään juhlittu Senaatintorilla. Kirkonkellojen sijasta on kuunneltu kellon lyöntejä, keinotekoisesti vahvistettuna.

Tänään televisiossa: uusi mystinen tieteisdraama The OA

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

1. The OA, Netflix (netflix.fi)

Netflixin uusi tieteisdraama The OA eksyttää katsojaa tahallaan ja vähän tahtomattaankin. Alussa on mysteeri: nuori nainen heittäytyy sillalta alas, selviää hypystä hengissä, ja käy ilmi, että hän on seitsemän vuotta sitten kadonnut sokea tyttö. Lue Tuomo Yrttiahon arvio täältä.

2. Illan tv-elokuvat arvioi Martta Kaukonen:

Kummisetä II, Hero klo 21.00 ★★★★

(USA 1974) Corleonen perheen vaiheita eri aikatasoilla seuraavan Francis Ford Coppolan mafiasaagan jatko-osan draama saavuttaa shakespearelaiset mittasuhteet. Robert De Niro näyttelee vimmaisesti. (K12)

Kvartetti, Teema klo 21.00 ★★

(Britannia 2012) Vanhainkodissa asuva kvartetti (mm. Maggie Smith, Billy Connolly, Tom Courtenay) suunnittelee paluuta. Dustin Hoffman tulkitsi Ronald Harwoodin hittinäytelmästä esikoisdraamansa, joka hoipertelee seniorinäyttelijöiden karisman varassa.

Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää, Liv klo 22.00 ★★★

(USA 2011) Äiti (Sarah Jessica Parker) yrittää yhdistää uran ja perheen. Douglas McGarth loi Allison Pearsonin samannimisestä romaanista pirtsakan romanttisen komedian.

Älä pelkää pimeää, Hero klo 3.15 ★★★

(USA/Australia/Meksiko 2010) Tyttö yrittää saada vanhempiaan (äitipuolena Katie Holmes) uskomaan, että kartanossa tapahtuu yliluonnollisia. Guillermo del Toro käsikirjoitti John Newlaandin vuonna 1973 ilmestyneestä kauhuelokuvasta Pimeyden oliot version, jossa on keskivertoa enemmän yritystä. (K12)

Jörn Donner, 83: ”Olen ehdottomasti paremmassa kunnossa kuin Suomi – – Suomi on vaurauden rampauttama”

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Niinhän se on. Jörn Donner ei päästä Suomea helpolla.

Donner täyttää 84 vuotta 5. helmikuuta, joten ikäeroa sata vuotta täyttävän Suomen kanssa on kuusitoista vuotta. Donnerin mielestä se ei ole suinkaan koitunut Suomen hyväksi. Ottelussa Donner vastaan Suomi ollaan samassa tilanteessa kuin Väinö Linnan sotaromaanissa Tuntematon sotilas. ”Hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi”, hihkaisee alikersantiksi ylennetty sotamies Vanhala Tuntemattoman sotilaan lopussa.

”Kyllä minä olen ehdottomasti paremmassa kunnossa kuin Suomi, vaikka minulla kaikenlaisia sairauksia ja niihin liittyviä hoitoja onkin. Suomi on aivan liian keskiluokkainen, Suomi on vaurauden rampauttama”, Donner toteaa työhuoneessaan Helsingissä. Viimeisin sädehoitojakso on juuri ohitse. Viime vuoden alussa tehdystä sydänoperaatiosta on jäljellä vain arpi.

Jörn Donner

”Turha hypetys, itsekehu ja katteeton itsetyytyväi­syys ärsyttävät minua ehkä kaikista eniten muutaman päivän kuluttua alkavissa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlissa.”

Jörn Donner huomauttaa, että paradoksaalisesti Suomella menee sitä paremmin, mitä vähemmän Suomesta kansainvälisillä areenoilla puhutaan.

Mutta takaisin rintamalle. Palataan jatkosodan sirpalekuoppiin ja ampumahautoihin. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden budjetti on 19 miljoonaa euroa, josta 200 000 euroa lohkaisee uusi versio Tuntemattomasta sotilaasta. Donner ei näe mitään mieltä siinä, että Väinö Linnan romaanista tehdään jo kolmas elokuvasovitus.

”Viesti on sellainen, että hävitty sota on Suomen historian tärkein saavutus”, Donner to­teaa ja hörähtää päälle.

Sama ajatus vilahtaa myös hänen juuri sekä suomeksi että ruotsiksi ilmestyneessä esseekirjassaan Suomi/Finland.

Donner ei halunnut tehdä kirjasta mitään massiivista tiilis­kiveä, joka kertaisi kaiken sen, minkä me kaikki jo tiedämme, vaan pikemminkin subjektiivisen traktaatin Suomi-neidon harharetkistä.

”Suomen geopoliittinen asema ei ole rasite – toisin kuin yleensä väitetään. Olemme täällä maailman ääressä, mikä on suojannut meitä. Ei meistä niin kiinnostuneita olla.”

Kuinka ollakaan Suomi/Finlandin kannet ovat mustat, ainoa väriläiskä on sinivalkoinen sanapari Suomi/Finland. Kannen on suunnitellut Donnerin hovi­graafikko Anders Carpelan.

Työhuoneen kirjasto Helsingissä. Jörn Donner luopui hiljan noin 3000 kirjasta.

Vuosien saatossa entistä kriittisemmäksi käyvää Jörn Donneria ei ole helppoa saada silittämään Suomea myötäkarvaan. Hänen mukaansa haave avoimesta ja suvaitsevasta Suomesta on haihtumassa ilmaan. Siksi hän mieluusti siteeraa runoilija Elmer Diktoniusta, joka totesi vuonna 1925 vihaavansa Suomea. Donner ymmärtää hyvin Diktoniuksen purkauksen.

”En minä silti voi Suomea jättää. Työ pitää minut täällä. Sitä paitsi kaikkien epikriisieni käännätyttäminen vieraille kielille alkaa olla nykyisellään jo lähes mahdoton tehtävä. Jo siksikin Suomi”, Donner naurahtaa.

Iän myötä muutto muualle muuttuu vähemmän ajankohtaiseksi, koska ei ole voimavaroja aloittaa uuden rakentamista.

Donner myöntää, että toki elämän varrelle on siunaantunut monta mahdollisuutta vaihtaa pysyvästi maisemaa. Usein syynä on ollut nainen. ”Homma kuivahtaa kasaan, jos molemmat haluavat asua ja elää omassa maassaan. Tuttua minullekin.”

”No, toisaalta, Ruotsissa minua ymmärretään vielä huonommin kuin Suomessa. Ruotsalaiset suhtautuvat yhä edelleen rasistisesti ruotsinsuomalaisiin.”

Uutta dokumentti­elokuvaansa parhaillaan leikkaava Donner työntää esseekirjan syrjään ja nousee keittämään vahvaa murukahvia, jota ystävät nimittävät myrkyksi. Ikkunasta aukeaa Pohjoissatama ja sen takana Kruunuvuorenselkä. Katse osuu muh­keaan nojatuoliin. Sillä istui myös marsalkka G  C. Mannerheim, kun hän tuli tapaamaan Donnerin äitiä, Margaretaa.

”Tuoli oli tosin silloin todennäköisesti jossakin toisessa paikassa”, Donner paljastaa, ei kehuakseen vaan kertoakseen faktan.

Ikkunalaudalle on ilmestynyt uusi pysti, valkoinen kipsipää. Se esittää isoisää, kielitieteen professori Otto Donneria, joka toimi senaattorina Suomen senaatissa 1905–1908. ”Löysin veistoksen kaapista ja päätin päästää sen haukkaamaan raitista ilmaa.”

Ruutu Jörn Donnerin elokuvasta Perkele! Kuvia Suomesta. Elokuvan alkuperäinen versio sai tarkastamon hyväksynnän vasta helmikuussa 1986.

Donner on tekemässä tämän päivän Suomesta 90 minuutin mittaista tv-dokumenttia, joka valmistuu kevääksi 2017. Siinä Donner kysyy, kannattaako Suomessa asua, elää, naida ja kuolla? Haastateltavina ovat satunnaisesti valikoituneet suomalaiset.

Perkele II! Kuvia Suomesta tarjoaa päivitetyn Suomi-kuvan ja on tavallaan jatkoa vuonna 1971 valmistuneelle dokumenttielokuvalle Perkele! Kuvia Suomesta, joka on vuosikymmenten kuluessa noussut kulttimaineeseen.

”Maine perustuu varmasti siihen, että niin harva on sen nähnyt. Elokuvateatterissa se veti muistaakseni satakunta katsojaa. Ylen kanavilla sen nimestä poistettiin sanan perkele. Val­tion elokuvatarkastamo määräsi elokuvasta poistettavaksi kolme kohtaa, pornografisina ja sukupuolikuria loukkaavina”, Donner hymähtää ja jatkaa: ”Ylen pääsensori Juha Sipilä taitaa päättää, nähdäänkö sitä Ylen kanavilla johdantona tälle uudelle dokumentille – ja jos nähdään, niin missä muodossa.”

Perkele! Kuvia Suomesta on muuten aika huono elokuva.”

Uuden dokumenttielokuvan ääniraita pohjaa Perkele! Kuvia Suomesta -elokuvan musiikkiin. M. A. Numminen ja Pedro Hietanen ovat ajanmukaistaneet sävellyksiä, joilla on uudet solistit. Ismo Alanko esimerkiksi korvaa Rauli Badding Somerjoen.

”Elokuva ja kirja ovat eri hankkeita. Ne linkittyvät toisiinsa korkeintaan epäsuorasti. Elokuvahanke alkoi jo viime keväänä. Elokuvasäätiö ja Yle olivat halukkaita saamaan uuden version Perkele! Kuvia Suomesta -elokuvasta. Huomasin, että vanhaa konseptia ei voi kopioida. Yksi syy on se, että Suomi on rikastunut niin saatanasti.”

Yhteiskunta-, luokka- ja sosioekonomiset rajat ovat muuttuneet totaalisesti 45 vuodessa. Yllättävintä Donnerin mielestä on se, että suomalaiset ovat niin tyytyväisiä elämäänsä ja suomalaiseen todellisuuteen.

Jörn Donner työhuoneessaan Helsingissä.

Jos Suomi on vain pieni saareke jossakin maailman lakipisteen tuolla puolen, suomenruotsalaisuus paikantuu saarekkeen suonsilmäksi. ”Täytyy sanoa, että ankkalammikko muuttuu yhä tunkkaisemmaksi ja sisäänpäinkääntyneemmäksi. Mitä pienemmäksi tämä porukka käy, sitä enemmän se on hukassa.”

Kun Perkele II! Kuvia Suomesta valmistuu keväällä 2017, Donner palaa jo aloittamansa romaanin pariin. Siinäkin kummittelee sadan vuoden takainen historia: romaani sijoittuu maailman­poliittiseen murrosvaiheeseen: menševikiksi syytetty päähenkilö pakenee sisällissotaan ajautuneelta Venäjältä juuri itsenäistyneeseen Suomeen.

Päähenkilöllä ei ole historiallista vastinetta, mutta Donner haluaa, että historialliset faktat pitävät paikkansa. Siinä yksi syy, miksi työhuoneen ison pöydän päässä näkyy Catherine Merridalen kehuttu teos Lenin on the Train. Se ilmestyi syksyllä Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Uusi romaani on ollut jo pitkään mielessä. Tavallaan siinä ollaan kahden kulttuurin puristuksissa. Saman dualismin kirjailija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja on joutunut kohtaamaan myös omassa elämässään.

Jörn Donner ei nimittäin osaa pitää itseään suomenruotsalaisena, koska oppi suomen kielen ennen ruotsia, jota alkoi puhua vasta seitsemän vanhana.

”Olen resignoitunut ajatukseen, että pysyn Suomessa.”

Jörn Donner istahtaa kotonaan tuolille, jolla on istunut myös marsalkka Mannerheim.

Oikaisu 30.12. klo 11.55: Suomi 100 -hanke on osoittanut 19 miljoonan kokonaisbudjetista Tuntemattoman sotilaan uudelle elokuvaversiolle 200 000 euroa eikä useampaa miljoonaa euroa – kuten kirjoituksessa erheellisesti kerrottiin.

Suomalaiset pahoinpitelevät ja auttavat turvapaikanhakijaa Aki Kaurismäen uutuuselokuvan trailerilla

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Aki Kaurismäen odotetusta pakolaiselokuvasta on julkistettu liikkuvaa kuvaa. Toivon tuolla puolen -elokuva kertoo Suomesta turvapaikkaa hakevan syyrialaisen pakolaisen tarinan.

Elokuva on myös mukana helmikuussa Berliinin elokuvajuhlilla kilpailemassa festivaalin pääpalkinnosta.

Trailerissa nähdään pääosaa esittävän Sherwan Hajin lisäksi Kaurismäen vakionäyttelijöitä. Toista miespääosaa esittää Sakari Kuosmanen ja mukana ovat myös Kati Outinen, Sulevi Peltola ja Ilkka Koivula.

Elokuvaa on odotettu erityisesti sen ajankohtaisen teeman vuoksi.

Trailerinkin perusteella elokuva tarttuu suoraan Suomea ja Eurooppaa tänä ja viime vuonna ravistelleeseen pakolaiskriisiin. Trailerilla nähdään esimerkiksi turvapaikanhaku, turvapaikkahaastattelu ja jonkinlainen pahoinpitely, jonka kohteena näyttää olevan Hajin hahmo.

Teemaa alleviivaa elokuvan päätyminen Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjaan. Pakolaiskriisi on tuntunut erityisesti Saksassa.

Trailerin musiikkina kuullaan uusi versio Tuomari Nurmion kappaleesta Skulaa tai delaa. Kuvissa nähdään esiintymässä Nurmion ja Spuget-yhtyeen lisäksi myös Agentsin Esa Pulliainen ja Marko Haavisto & Poutahaukat.

Toivon tuolla puolen saa ensi iltansa Suomessa 3. helmikuuta.

Elokuvan miespääosissa ovat Sherwan Haji (vas.) ja Sakari Kuosmanen.

Toivon tuolla puolen -elokuva saa ensi-iltansa Suomessa 5. helmikuuta.

Carrie Fisher ja Debbie Reynolds haudataan yhdessä

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Näyttelijät Carrie Fisher ja Debbie Reynolds haudataan yhdessä, kertoo Reynoldsin poika ja Fisherin veli Todd Fisher. Hän vahvisti asian yhdysvaltalaiselle ABC Newsille, mutta sanoi myös, ettei hautajaisten ajankohtaa tai paikkaa ole vielä päätetty.

Star Wars -elokuvista julkisuuteen noussut Carrie Fisher kuoli tiistaina 27. joulukuuta ja hänen äitinsä Debbie Reynolds seuraavana päivänä. Fisher oli 60-vuotias ja Reynolds 84-vuotias. He asuivat toistensa naapureina Kaliforniassa ja tulivat erityisen läheisiksi viime vuosina, kun heistä kertovaa Bright Lights -dokumenttielokuvaa kuvattiin.

Bright Lights sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2016. HBO-kanavan ohjelmistoon se tulee vuonna 2017.

”Haluaisin seuraavaksi näytellä Marskia” – Seela Sellan toinen unelmarooli on Nasu-possu, ja se toteutuu 80-vuotisjuhlaesityksessä

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Kahta roolia hän ei ole koskaan saanut näytellä: Nasua ja Marskia.

Nyt Seela Sellan toinen unelma on toteutumassa. Hänen 80-vuotisjuhlanäytelmänsä, Leena Tammisen juuri Seelalle kirjoittama monologi Pieni eläin, on nimittäin näytelmä erään Seela-Nasun ajatuksista, elämästä ja kavereista.

Nasua ei saa käyttää roolihenkilön nimenä. ”Sen omistaa joku Disney,” kuten pieni eläin kertoo. Jäädytetty Disney.

Sellan Marskia ei vielä ole kirjoitettu, mutta Sellalla on hänestä tulkintaan houkuttava näkemys: ”Hän oli hyvin kaksijakoinen persoona. Onneton poika, joka joutui rämpimään monen kulttuurin seassa. Hänellä oli oikeudentajua, siksi sota ei ollutkaan hänen intohimonsa vaan rauha.”

”Minua kiinnostaisi tulkita pienen eläimen jälkeen suurta ihmistä, joka tuskin tiesi mikä oli hänen isänmaansa ja missä oli hänen kotinsa.”

Kauheinta Sellan mielestä ehkä kuitenkin oli, ettei Marskin rakasta Kathy-hevosta päästetty hautajaisiin.

Sellan rakkaus teatteriin syntyi pienenä Pispalan tyttönä. Eeva-Kaarina Volanen oli hänen suuri idolinsa, näyttelijä, jollaiseksi Sellakin aikoi.

Sellan silloinen äidinkielen opettaja Impi Varsila järjesti oppilaalleen Tampereen teatterin johtajalta Sakari Puuruselta lippusen, jossa sanottiin, että Seela Virtanen on oikeutettu saamaan vapaalipun teatterin kaikkiin esityksiin.

Kyllä hän niissä kävikin. Katsoi Sodan ja rauhan niin moneen kertaan, että osasi Volasen repliikit lopulta ulkoa.

Sella kävi Teatterikoulun, näytteli monissa teattereissa Turusta Intimiteatteriin ja Kansallisteatteriin. Hän kiersi laulamassa miehensä Elis Sellan kanssa juutalaisia gettolauluja ja matkusti ympäri Suomea vapaana näyttelijänä. Kuten nytkin, häntä ohjasi usein luotto-ohjaaja Kari Paukkunen.

Juutalaiseen uskoon kääntyneenä luterilaisena Seela Sella on joutunut pohtimaan maailman geopolitiikkaa uusin silmin. Hän toivoo, että pian saataisiin palestiinalaisvaltio ja että Israelin rauhanvoimat saisivat tilaa.

Perheen poika asuu Israelissa, joka on Sellalle tuttu paikka.

”Ei ole yhtä Israelia eikä Palestiinaakaan. Mutta usein sanon ihmisille, jotka tulevat puhumaan perättömiä, että ostavat lipun Israeliin ja menevät itse katsomaan.”

Silmät palavat, kun Sella kääntää puheen eläinten arvoon ja ihmiseen osana luontoa: ”Kuka antaa meille luvan asettaa itsemme muurahaisen edelle?”

Seela Sella juuri sellaisena kuin hän on: hento, vahva tahtonainen.

Hän on löytökoirien pelastaja, eläinten kiusaamisesta tulistuva myötäkärsijä, jonka mielestä ihmisoikeuksien piiriin kuuluvat yhtä vahvasti myös eläimet

”Raha, raha, raha.” Hänen mielestään ihminen ei nyt ymmärrä, että elämän säilyttämiseksi tarvitaan muutakin kuin rahaa. Siitä luopumista.

”Taiteella on suuri valta ja mahdollisuus rikastaa ihmisen tunne-elämää. Teatterin on oltava totta”, Sella sanoo ja lopuksi kuiskaa merkitsevästi: ”Ja tiedätkö: ainoa paikka, missä ei saa näytellä on näyttämö.”

”Niin, tarkoitan, että oikea tunne ja sen tulkinta eivät synny näyttelemisestä. Sanakin jo osoittaa, että kyseessä on teeskentely. Oikeasti näyttelijä näyttää. Hän on näyttäjä. Omat kokemukset ja tunteet on pantava tuleen prosessissa, jossa vastanäyttelijä on myötänäyttelijä, ja yleisö elää mukana.”

Tämä ”näyttäjä” täyttää tänään 80 vuotta. Hän on tarkka, ketterä ja nopea ilmaisija, joka avoimuudellaan liikauttaa katsojassakin suuria tunteita.

Päärooleja sataa. Espoon kaupunginteatterissa hän itketti koko syksyn yleisöään Meidän luokka -näytelmän traagisena juutalaisena, joka luopui uskostaan elämän ja avioliiton vuoksi.

Viime vuonna hän ”oppi tuntemaan ihmisen nimeltä Kris­tian Smeds” näyteltyään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Tabun naispääosan, jolla ei ollut juuri lainkaan repliikkejä.

”Tekstistä lähdettiin. Oli Timo K. Mukkaa ja oli Smedsiä. Vähitellen tekstit hioutuivat pois. Jäljelle jäi pohjoisen elämän karu kuvasto ja monilahjakkaan Pekka Kuusiston musiikkidramaturgia.”

”Olen mielelläni ohjaajan työkalu. Teen mitä hän haluaa – jos ymmärrän.” Sella ottaa esimerkin yhden lempiohjaajansa, Antti Einari Halosen, tavasta ilmoittaa, että jokin on nyt pielessä:

”Seeluska. Ei muuta. Ymmärrän heti, että jotain on korjattava.”

Kiertäessään Suomea Sella on nähnyt konkreettisesti, miten Suomi jakautuu yhä syvemmän kuilun erottamana kahtia. ”Meillä hukataan ihmisiä. Sen sijaan olisi annettava tilaa heidän unelmilleen.”

Meihin juurtuneesta synti-käsitteestä Sella ei pidä. ”Synti, syyllistäminen eivät sovi tähän pimeyteen.”

Hittisarja Pihlajakadun tuhmat tädit on merkki tulevasta: Sarjat tulevat Suomessakin nyt ensin verkkoon ja sitten televisioon – jos tulevat

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Joulun alla MTV-kanava kertoi uutisen, joka yllätti ja sitten toisaalta ei yllättänyt.

Salatut elämät -sarjan spinoff-versio Pihlajakadun tuhmat tädit oli kerännyt parissa viikossa 200 000 katsojaa, ja yhteensä sarjan jaksoja oli MTV:n mukaan katsottu noin 1,2 miljoonaa kertaa.

Yllättävää ei ollut se, että Salatut elämät on suosittu. Hieman yllättävää oli se, että katsojat oli kerätty nimenomaan netissä: Pihlajakadun tuhmat tädit -sarjaa ei nähty lainkaan perinteisessä TVssä.

Tarina vapaalle vaihtavista Salkkari-naisista saattaa olla iso enne siitä, mihin televisio Suomessakin on menossa: Ensi vuonna entistä useampi suuri tuotanto nähdään ensin verkossa ja myöhemmin – jos lainkaan – perinteisessä televisiossa.

Jo vuosien ajan on tiedetty, että suomalaisten television katselu siirtyy perinteisistä kanavista vuosi vuodelta nettiin. Toistaiseksi varsinaisia nettiin tehtyjä kokonaisia ohjelmia tai sarjoja on Suomessa nähty vain vähän.

Esimerkiksi Netflix tuottaa sarjoja suoraan verkkoon, mutta Suomessa sisältö on tehty pääasiassa perinteisen television ehdoilla.

Juuri tämän kuvion muutoksesta on nyt ilmassa merkkejä.

Salkkarit-spinoffin lisäksi verkkolähtöisen sisällön menestyksestä on tänä syksynä saatu merkkejä myös Ylellä.

Kari Ketonen ja Antti Luusuaniemi tähdittävät Luottomies-sarjaa.

Esimerkiksi Kari Ketosen ja Antti Luusuaniemen tähdittämän Luottomies-komediasarjaa on kaikkiaan katsottu Ylen Areenasta lähes miljoona kertaa, avausjaksolla katsojia on yli 200 000.

”Se on tosi iso luku”, sanoo Ylellä asiakaskokemuksesta vastaava Jaakko Lempinen.

Luottomies on tavallaan kuin tehty verkkoon. Kunkin jakson kesto on vain 9 minuuttia – vielä vähemmän kuin noin 20 minuuttia kestävissä Pihlajakadun tuhmien tätien jaksoissa.

Luottomiestä on näytetty myös perinteisessä televisiossa, mutta katsojamäärät ovat Finnpanelin mukaan jääneet Areenan käynnistysten tasolle tai sen alle.

Areenassa on syksyllä nähty myös toinen, yllättäväkin nettihitti. Norjalainen nuortensarja Skam on kerännyt 20 000–40 000 katsojaa per jakso, vaikka siitä ei ole näytetty mitään perinteisessä televisiossa.

Merkit nettilähtöisen sisällön noususta ovat ilmassa, uskoo Elisan sisältöliiketoiminnasta vastaava johtaja Ani Korpela.

Elisan tilaama Downshiftaajat-komediasarja oli vuoden 2015 suuria tv-hittejä.

Sarjasta julkaistiin kuluvan vuoden joulukuussa uusia jaksoja, joiden suosio Korpelan mukaan on ollut vielä suurempaa kuin ykköskaudella.

”Se on Elisa Viihteen selvästi suosituin sarja, suositumpi kuin esimerkiksi HBO:n sarjat”, Korpela sanoo.

Yli 300 000 kuukausimaksua maksavaa Viihteen tilaajaa kerännyt Elisa ei kerro sarjojensa tarkkoja katsojalukuja.

Yhtiö on kuitenkin tähän asti suosinut yhteistyömallia, jossa Elisa Viihteeseen tuotetut sarjat nähdään myöhemmin muualla, kuten Downshiftaajien ykköskausi Ylellä tänä syksynä.

Konttori -sarjaa on kuvattu Espoon Nihtisillassa. Pääosan Pentti Markkasena nähdään Sami Hedberg.

Sama toistuu ensi vuonna Suomen Konttori eli Office-sarjassa. Sami Hedbergin tähdittämän sarjan jaksot nähdään keväällä digivetoisesti Elisa Viihteessä ja myöhemmin syksyllä Nelosella.

Korpelan mukaan Elisalta on luvassa lisääkin julkistuksia, mutta niitä hän ei vielä paljasta.

”Sarjat kiinnostavat asiakkaita koko ajan enemmän”, hän kuitenkin sanoo.

MTV:n kotimaisista sisällöistä vastaavan Eerika Vermilän mukaan Pihlajakadun tuhmia tätejä voi pitää eräänlaisena mittatikkuna sille, mistä nettivetoiset hitit nyt tulevat. Sekä Salkkarit että Ylen esittämä Skam vetoavat erityisesti nuoriin.

”Draama- ja reality-sisällöt kiinnostavat selvästi eniten varsinkin nuoremmissa kohderyhmissä.”

Mahdottoman kaukana ei ole sekään, että Suomessa nähtäisiin piakkoin vain verkkoon tehty reality-sarja.

Esimerkiksi Nelosen kotimaisista ohjelmista Temptation Island Suomen kakkoskausi ja Hottikset keräsivät jo viidenneksen katsojistaan yhtiön Ruutu-palvelusta. Nelonen myös tuo jatkuvasti enemmän ulkomaisia ohjelmia katsottavaksi heti ulkomaisen ensi-illan jälkeen Ruutuun, vaikka ne esitettäisiin televisiossa paljon myöhemmin.

Tätä kokeilee myös Yle: Sen hittisarja Sorjonen tuli katsottavaksi kokonaisuudessaan Areenaan, ja televisiossa jaksot nähtiin myöhemmin.

MTV:n Vermilän mukaan onkin selvää, että tällainen verkossa nähtävä ensiesittäminen yleistyy.

”Oikeastaan ei enää voi puhua perinteisestä tv:stä tai verkosta, kyse on ikkunointijärjestyksestä eli siitä, miten sisältö jaetaan eri alustoille.”

Käytännössä siis kaikilla kanavilla suomalaiset näkevät vuonna 2017 luultavasti entistä useamman ohjelman ensin verkosta ja vasta myöhemmin televisiosta.

Käytännössä myös entistä harvempi enää oikeastaan edes huomaa tätä.

Puola osti jopa 2,4 miljardin euron arvoisen taidekokoelman vain 100 miljoonalla eurolla – mukana myös Leonardo da Vincin kuuluisa maalaus

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Puolan valtio on ostanut yksityiseltä Czartoryski-suvulta sen mittavan 86 000 teoksen taidekokoelman vain 100 miljoonalla eurolla. Pelkästään kokoelman helmi, Leonardo da Vincin maalaus Nainen ja kärppä (1490) on arvioitu kauppasummaa arvokkaammaksi.

Nainen ja kärppä on yksi vain neljästä jälkipolville säilyneestä italialaismestarin henkilökuvasta. Sen vakuutusarvo on 331 miljoonaa euroa, ja koko Czartoryski-kokoelman arvo noin 2,4 miljardia euroa.

Ei siis ihme, että Puolan kulttuuriministeri Piotr Glinski säteili tyytyväisyyttä kaupan allekirjoitustilaisuudessa Varsovassa torstaina.

”Tämä varmistaa kokoelman säilymisen Puolan kansallisena omaisuutena”, Glinski sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Czartoryski-suvun päämies Adam Karel Czartoryski, 76, kommentoi, että ”hän halusi tehdä lahjoituksen Puolan valtiolle”, ja että valinta oli hänen.

”Periaatteessa seuraan vain esi-isiäni, jotka aina tekivät työtä Puolan hyväksi”, kommentoi ulkomailla asuva Czartoryski uutistoimisto AFP:n mukaan.

Kauppa ei ole syntynyt ilman ristiriitoja. Kokoelmaa hallinnoivan säätiön hallitus on eronnut, koska hallitusta ei kuultu neuvotteluissa ollenkaan. Hallituksen jäsenet ovat myös kritisoineet alhaista kauppahintaa.

Talousahdingossa kamppailevalle Puolan hallitukselle alhainenkin kauppahinta aiheuttaa vaikeuksia.

Czartoryski-kokoelman keskeiset teokset ovat tällä hetkellä esillä Krakovassa Wawelin linnassa. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Rembrandtin, Rafaelin sekä Renoirin maalauksia.

Ruhtinatar Izabela Czartoryska perusti oman taidemuseon vuonna 1796. Hänen poikansa Adam Jerzy Czartoryski matkusteli Italiassa ja onnistui ostamaan da Vincin maalauksen vuonna 1798.

Nainen Leonardon maalauksessa on tunnistettu Cecilia Galleraniksi, joka oli Milanon hallitsijan Ludovico Sforzan rakastajatar. Sforzan lempinimi Milanon hovissa viittasi valkoiseen näätäeläimeen.

Leonardo työskenteli Milanossa 18 vuoden ajan.

Tuoreimmat tutkimukset vuonna 2014 paljastivat, että Leonardo on muuttanut maalausta ainakin kahdesti, ja pahantahtoisen näköinen eläin on lisätty naisen syliin vasta viime vaiheessa.

Helsingin kaupunginteatterin uudet johtajat Kari Arffman ja Marina Meinander aloittavat tammikuussa

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 30-12-2016

0

Helsingin kaupunginteatterin johtoon viime maaliskuussa valittu Kari Arffman aloittaa tehtävässään 1. tammikuuta.

Myös kaupunginteatterin ruotsinkielisen näyttämön Lilla Teaternin uusi taiteellinen johtaja Marina Meinander aloittaa tammikuussa tehtävässään.

Arffman seuraa tehtävässään Helsingin kaupunginteatteria vuodesta 1998 johtanutta, eläkkeelle jäävää Asko Sarkolaa.

Kaupunginteatterin 50-vuotias peruskorjauksessa oleva rakennus avautuu yleisölle elokuussa 2017. Uudistettu teatterirakennus avataan Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija -musikaalilla, jonka ensi-ilta on 24. elokuuta.