Featured Post

Erikoisautoja valmistavan yhtiön johtaja asettui rynnäkkökiväärin

Tavalliselta näyttävät, luodinkestävät autot ovat nykyään entistä suositumpia muun muassa Venäjällä. Rynnäkkökiväärin luodin iskun kestäviä siviiliautoja kaupataan aseellisista ryöstöistä, salamurhista ja kidnappauksista huolestuneille rikkaille asiakkaille. Mutta pitävätkö turvallisuuskauppiaiden...

Read More

Applen autosuunnitelmista paljastui uusia tietoja – yhtiö kiinnostunut robottiautoista

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 06-12-2016

0

Teknologiayhtiö Applen autoprojekti oli jossain vaiheessa Piilaakson ”julkinen salaisuus”.

Apple ei ole koskaan lausunut julkisuudessa autoprojektistaan, mutta esimerkiksi sähköautoyhtiö Teslan toimitusjohtaja Elon Musk on puhunut Applen autosta varmana tietona.

Hiljattain julki tullut dokumentti vahvistaa, että Apple ainakin pohtii syvällisesti autoilun tulevaisuutta.

Yhdysvaltain liikenneviranomaisten pyynnöstä Apple kertoi viranomaisille kantojaan robottiautoista ja niihin liittyvistä ongelmista.

Koko kirjeen voi lukea englanniksi täältä.

Siinä Apple kertoo, että se on kiinnostunut automatisoidusta liikenteestä ja että yhtiö on tehnyt sijoituksia tekoälyyn, koneoppimiseen ja automaatioon liittyvään kehitystyöhön.

Vaikka Apple ei itse kehittäisi autoa, se on lausuntonsa perusteella kiinnostunut itseään ajavien robottiautojen ohjelmistojen kehityksestä.

Apple ottaa kirjeessä kantaa myös robottiautoihin liittyviin eettisiin ongelmiin.

”Koska automaattiset kulkuneuvot tulevat vaikuttamaan laajalla ja syvällisellä tavalla ihmisiin, yritysten pitäisi pohtia asiaan liittyviä eettisiä ulottuvuuksia laajasti ja syvällisesti”, yhtiö kirjoittaa lausunnossaan.

Kerroimme robottiautoihin liittyvistä eettisistä ongelmista tässä jutussa: Robottiauto joutuu tekemään päätöksiä elämästä ja kuolemasta – testaa, miten valitsisit itse

Apple kehottaa autoteollisuuden toimijoita pohtimaan eettisiä kysymyksiä yhdessä. Yhtiö esimerkiksi ehdottaa, että autonvalmistajien tulisi avata onnettomuuksiin ja läheltä piti -tilanteisiin liittyvää dataa. Tämän datan perusteella yritysten tulisi Applen mielestä kehitellä yhteiset pelisäännöt robottiautoihin liittyen. Applen mukaan eri toimijat pystyisivät yhdessä kehittämään paremmat pelisäännöt kuin tilanteessa, jossa jokainen kehittelisi omia ratkaisujaan.

Applen lausunnosta on uutisoitu viikonlopun aikana yhdysvaltalaisessa mediassa, mutta yhtiö ei ole kommentoinut asiaa. Apple on muutenkin pysynyt mahdollisesta autoprojektistaan hiljaa.

Syksyllä The Financial Times kertoi, että Apple olisi käynyt keskusteluja brittiläisen McLaren Technology Groupin ostamisesta. McLaren kiisti tiedot neuvotteluista.

Applen tiedetään rekrytoineen useita autoalan ammattilaisia, mutta syksyn aikana Applen on myös kerrottu irtisanoneen monia väitetyssä autoprojektissa mukana olleita ihmisiä.

Nyt paljastunut kirje kuitenkin vahvistaa ainakin tiedot siitä, että Applella on halua olla mukana pohtimassa autoteollisuuden tulevaisuuden suuntaa.

Naulapääksi nimittely ei ole välttämättä huono asia – Buick Century jaksaa vääntää, vaikka ikää kertyy

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 06-12-2016

0

Buick on yhdysvaltalainen, General Motorsin omistama automerkki. General Motorsin suojiin kuuluneita automerkkejä ovat vuosien varrella olleet muun muassa Oldsmobile, Pontiac, Bedford ja Hummer.

Jättiyhtiön valikoimasta on ajan kuluessa tipahtanut pois monia merkkejä, mutta esimerkiksi Cadillac, Chevrolet ja Buick jatkavat elämäänsä edelleen. Cadillac on yhtiön ylellisin malli ja Chevrolet puolestaan mielletään enemmän kansanautoksi. Buick sijoittuu näiden autojen väliin. Buick on vanha tekijä autoalalla. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1899.

Helsinkiläinen Seppo Laakko on pitkän linjan jenkkiautoharrastaja. Nyt Laakon tallissa majailee Buick Century Riviera. Erinomaisessa kunnossa oleva autovanhus on varsin näyttävä ilmestys. Autolla on tähän päivään mennessä huristeltu noin 200 000 kilometriä, mutta taakse jääneet kilometrit eivät näy tämän kulkupelin habituksessa.

Vuoden 1956 mallia oleva kaunotar pitää sisällään 5,3-litraisen bensiinikoneen. ”Moottorina on 322 naulapää”, Laakko tarkentaa. Naulapää terminä vaatii pienen lisäselvityksen. ”Siellä on vähän erilainen venttiilirakenne. Venttiilit tulevat suoraan vertikaalisesti sylinteriin, ja sillä saadaan parempi vääntö.” Autojen kohdalla naulapääksi nimittely ei siis ole ollenkaan hullumpi asia.

Laakko on aktiivinen GM Cruisers -autokerhon jäsen. Kerhon toiminta on vilkasta, ja aika autojen ja hyvien ystävien parissa kuluu kuin siivillä. Yksi asia Laakkoa kuitenkin huolettaa. ”Vähänhän tämä ala ukkoutuu”, mies toteaa. Ajokalusto ikääntyy, mutta aika ei säästä autojen omistajiakaan. Vanhojen klassikkoautojen pariin kaivataan uutta verta. Historiallisista autokaunottarista täytyy pitää huolta tulevaisuudessakin.

Autotallien aarteet -videoblogin aiemmat jaksot löytyvät täältä.

Tänään televisiossa: huippuvoimistelija Nadia Comanecin tarina sekä dokumentti surrealisti René Magrittesta

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

1. Nadia Comaneci ja diktaattori, TV1 klo 19.00

14-vuotias telinevoimistelija Nadia Comaneci teki kuusi täyden kympin suoristusta Montrealin olympialaisissa 1976 ja palasi juhlittuna sankarina kotiin Romaniaan. Tuore ranskalaisdokumentti kertoo, mitä sitten tapahtui. Lue Timo Peltosen arvio täältä.

2. René Magritte: Mies ja hattu, Teema klo 21.00

Belgian kuuluisin surrealisti olisi ansainnut paremmankin dokumentin. Nyt sen pilaa juontaja, Pop Idol -tähti Will Young, joka lähinnä peilailee egoaan Magritten töitä vasten. Lue Petri Immosen arvio täältä.

3. Illan tv-elokuvat arvioi Martta Kaukonen:

Green Lantern, Sub klo 21.00 ★★

(USA 2011) Lentäjästä (Ryan Reynolds) sukeutuu supersankari Vihreä Lyhty. Martin Campbellin DC Comics -sarjakuvafilmatisointi ei ole parhaasta päästä. (K12)

Beck – Tyttö maakellarissa, Liv klo 21.00 ★★★

(Ruotsi 2006) Maj Sjövallin ja Per Wahlöön ruotsalaista luokkayhteiskuntaa kommentoivassa dekkarifilmatisoinnissa Martin Beck (Peter Haber) tutkii nälkään kuolleen tytön tapausta. (K12)

Broken City, Nelonen klo 21.30 ★★★

(USA 2013) Allen Hughesin kyynisessä rikoselokuvassa etsivä (Mark Wahlberg) varjostaa kaupunginjohtajan vaimoa. (K12)

Two-Lane Blacktop, Teema klo 21.50 ★★★

(USA 1971) Kaverukset (laulaja James Taylor ja The Beach Boys -yhtyeen rumpali Dennis Wilson) haastavat huijarin (Warren Oates) ajamaan kilpaa Yhdysvaltojen läpi. Monte Hellmanin vauhdikkaan tie-elokuvaklassikon pääosassa kiitävät GTO Pontiac ja viritetty Chevrolet vuosimallia 1955. (K12)

Valloittajat, Hero klo 2.40 ★★

(USA 1969) Espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro (1475–1541) (Robert Shaw) etsii Eldoradoa Peter Shafferin näytelmään perustuvassa historiallisessa seikkailussa, joka on nuhjaantunut ajan saatossa. (K12)

Britanniassa tehdään elokuvaa nimeltä Rovaniemi, jossa masentunut nainen ja epäonnistunut yrittäjä etsivät joulupukkia – tuotannossa mukana myös BBC

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Hollywoodin sisäpiiri on vuosia laittanut käsikirjoituksia paremmuusjärjestykseen niin sanotussa Blacklist-äänestyksessä. Kyse on rankkauksesta, jossa tuottajat ja studiopäättäjät äänestävät elokuvakäsikirjoituksista esiin ne, joista elokuva kannattaisi tehdä mutta joista sitä ei ole vielä tehty.

Tunnetuin Blacklistin käsikirjoituksista on The Imitation Game, joka voitti äänestyksen viisi vuotta sitten. Pian äänestyksen jälkeen Graham Mooren käsikirjoituksesta ryhdyttiin tekemään elokuvaa, jonka päärooliin kiinnitettiin Benedict Cumberbatch. Alkuvuonna 2015 elokuva voitti käsikirjoituksen Oscarin.

Nyt sama elokuvaäänestys on siirtynyt Britanniaan, jossa vastikään julkistettiin Brit List eli listaus parhaista tekemättömistä brittiläisistä elokuvakäsikirjoituksista. Suomalaisittain kiinnostavaa on se, että äänestyksessä kärkisijoille nousi käsikirjoitus, jonka nimi on Rovaniemi.

Rovaniemi on äänestyksen tuloksista raportoineiden elokuvalehtien mukaan tarina, joka käynnistyy masentuneen naisen saamalla mystisellä joululahjalla.

Nainen jättää työnsä lääkärinä ja lentää Rovaniemelle tapaamaan tyyppiä, jonka hän ainoana uskoo todella ymmärtävän häntä. Kyse on Joulupukista. Rovaniemellä nainen törmää yrittäjänä epäonnistuneeseen juoppoon. Yhdessä he ryhtyvät etsimään toivoa maailmasta, joka vaikuttaa loputtoman synkältä.

Rovaniemi on brittiläisen Simon Stephensonin käsikirjoitus. Nelikymppinen Stephenson on entinen lääkäri, joka siirtyi kirjoittajaksi veljensä kuoleman jälkeen. Isoveli kuoli tsunamissa Thaimaassa jouluna 2004.

Simon Stephenson

Veljekset olivat hyvin läheisiä ja veljen kuoltua Stephenson purki tuntojaan romaaniin, joka ilmestyi 2011. Sen jälkeen hän päätyi kirjoittamaan käsikirjoituksia. Veljestään ja surustaan Stephenson on kirjoittanut myös Guardianissa.

”Kirjan jälkeen antauduin kokonaan tekstien teolle. Lukitsin itseni kirjastoon ja annoin mennä. Kirjoitin viisi käsikirjoitusta”, Stephenson kertoi vuonna 2014 Screen-lehdelle.

Yksi näistä viidestä käsikirjoituksesta on Rovaniemi.

Elokuvaa käsikirjoituksesta on työstämässä nimekäs brittiläinen tuotantoyhtiö Big Talk. Yhtiön tunnetuimpia elokuvat ovat zombiekomedia Shaun of the Dead, toimintafarssi Hot Fuzz ja tieteiskomedia Paul. Elokuvalehtien mukaan myös yleisradioyhtiö BBC olisi mukana hankkeessa.

Big Talkin mukaan hanke on vasta alkutekijöissään. Tuottaja Nira Parkin mukaan elokuva voi olla tuotannossa aikaisintaan vuoden kuluttua, vuodenvaihteessa 2017–2018.

”Meillä on vielä paljon tehtävää”, Nira Park kertoo HS:lle.

Park on hankkeesta hyvin vaitonainen eikä hän esimerkiksi halua kertoa, kuvataanko elokuvaa mahdollisesti Suomessa.

Suomen Lapissa on kuvattu viime vuosina joitakin joulua ja pukkia sivunneita elokuvia. Suomalainen Joulutarina-elokuva valmistui 2007 ja liettualaissuomalainen Santa vuonna 2014. Tuorein Lapissa kuvattu joulupukkitarina on ranskalainen Tom au pays du Père Noël.

Toimintafarssi Hot Fuzz on tuotantoyhtiö Big Talkin tunnetuimpia elokuvia. Yhtiön elokuvissa näyttelee usein isossa roolissa Simon Pegg, joka kuvassa esittää poliisia.

Levysopimus, musikaalilavat vai jotain muuta? Saara Aallon 15 minuuttia julkisuudessa on pian ohi, ja seuraavaksi nähdään, mihin se riittää

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Lontoo.

Tarinassa on usein makeinta se, kun altavastaaja pääsee yllättämään. Niin voi sanoa Saara Aallon X Factor -taipaleesta, joka päättyy ensi viikonlopun finaalissa.

Suomalaislaulaja on kamppaillut kuukausien ajan vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Livelähetysten alettua lokakuussa tuomarit olivat poistamassa hänet kisasta, ja brittimediassa hänen uumoiltiin putoavan ensimmäisten joukossa.

Aallon kilpakaari on ollut uskomaton. Hän on onnistunut voittamaan televisioyleisön puolelleen, ja karsintasijat ovat vaihtuneet suoriin jatkopaikkoihin.

Usein toistetaan, että osaamisella ei ole merkitystä television laulukilpailuissa. Aalto on todistanut toisin. Lähetys lähetyksen jälkeen on ollut yhä selvempää, että hän on kilpailun taitavin ja monipuolisin laulaja. Yleisö on palkinnut osaamisen äänestämällä hänet tuomariston ulottumattomiin.

Nyt on selvää, että hän sijoittuu kolmen parhaan joukkoon, ellei jopa voita. Työvoitto se on jo nyt.

Varsinainen työ alkaa viikon päästä.

Tämän syksyn ajan Saara Aalto on saanut nauttia valtavasta tv-näkyvyydestä. Miljoonat ihmiset ovat seuranneet hänen edesottamuksiaan joka viikko kuukausien ajan, etupäässä Britanniassa mutta myös muualla maailmassa.

Perustellusti voi sanoa, että Saara Aallon 15 minuuttia julkisuudessa on pian ohi — lainatakseni Andy Warholin vanhaa viisautta, jonka mukaan jokainen ihminen saa viisitoistaminuuttisensa. Vastaavaa huomiopiikkiä hän ei tule enää saamaan. Sellaista eivät saa edes maailman suurimmat laulajatähdet.

Oleellista on se, miten Saara Aalto pystyy varttinsa hyödyntämään.

Suomessa Saara Aalto on rakentanut uraa laulajana, joka myös kirjoittaa omia kappaleitaan. Laulajatähdeksi hän havittelee nyt myös kansainvälisesti. Tämä on kaikkein vaikein tie.

Britannian musiikkimarkkinat kuuluvat maailman merkittävimpiin, koska menestys heijastuu ympäri maailman. Kilpailu huipulle on äärimmäisen kovaa, eikä X Factor tarjoa varmaa oikotietä.

Suomessa Saara Aallon tuntevat nyt kaikki. Britanniassa häneen ovat tutustuneet miljoonat, mutta ohjelman ulkopuolella näkyvyys ei ole lähellekään yhtä suurta kuin kotimaassa. Suurten sanomalehtien sivuilla hänen nimensä on noussut esiin vain satunnaisesti.

Karu totuus on se, että suurin osa Britannian X Factor -kilpailijoista katoaa julkisuudesta yhtä nopeasti kuin on sinne noussut. Laulukilpailu on pyörinyt televisiossa peräti kolmetoista kautta, joten kisailijoiden määrä lasketaan jo sadoissa.

Joukossa on suuria menestyjiä, mutta X Factorin vetovoima on alkanut hiipua. Edes viime vuosien voittajat eivät ole aiheuttaneet suurta kuohuntaa: Sam Bailey, Ben Haenow ja Louisa Johnson ovat keränneet hyviä listasijoituksia, mutta brittilaulajien eturiviin heillä ei ole ollut asiaa.

Kaikkein suurin poikkeus on kuuden vuoden takaa. Silloin poikayhtye One Direction jäi kilpailun kolmoseksi, mutta sitä seurasi satumainen viiden vuoden menestysputki.

Useimmista kilpailijoista emme kuule enää koskaan tuotantokauden päätyttyä.

Saara Aalto on selvinnyt niin pitkälle, että todennäköisesti hänelle tarjoutuu mahdollisuus oman levyn tekemiseen. Jos hän voittaa, joulumarkkinoille suunnattu single ilmestyy jo ensi sunnuntaina ja saa taakseen ison rummutuksen.

Omaehtoisuudesta hän joutuu todennäköisesti tinkimään, sillä X Factor -hittien taakse on yleensä valjastettu iso tuotantotiimi. Suurin kysymysmerkki on se, mihin musiikilliseen lokeroon hän lopulta asettuu.

On vaikea nähdä, että häntä työnnettäisiin parikymppisten poptähtösten sekaan. Luontevampi paikka olisi suurten laulajatähtien, kuten Mariah Careyn tai Celine Dionin, vanavedessä. Helppoa se ei ole, sillä suoratoiston aika on kaventanut vanhojenkin tähtien elintilaa.

Kaikkein ponnekkaimmin Saara Aallolle on ennustettu uraa musikaalitähtenä, vaikka se ei vaikuttaisi olevan hänen oma ykkösvaihtoehtonsa.

Tämä on ymmärrettävää. Kukaan ei osaa vielä sanoa, mihin hänen rahkeensa riittävät sooloartistina, mutta se on päivänselvää, että hänen osaamiselleen olisi käyttöä musikaaleissa.

X Factor -taipaleensa aikana Aalto on todistanut moneen kertaan, että hänessä yhdistyy useita musikaalilavoilla keskeisiä ominaisuuksia. Hän on laulajana taitava, mutta myös mukautumiskykyinen. Hän pystyy esiintymisellään ottamaan lavan ja kuulijansa haltuun.

Lontoon West End on maailman huomattavimpia musikaalikeskittymiä, eikä sinne pääseminen olisi mikään lohdutuspalkinto. Päinvastoin. Halukkaita on jonossa, sillä musikaalit voivat parhaimmillaan tarjota pitkän ja menestyksekkään uran.

Töitä osaavalle laulajalle varmasti riittää. Vaihtoehtoja avaavat esimerkiksi elokuvat, studiotyöskentely tai pestit kiertuemuusikkona isoissa produktioissa.

Tyhjän päälle Saara Aalto ei kilpataipaleen päätyttyä putoa.

Ensi vuoden puolella odottaa lähes parinkymmenen konsertin X Factor -kiertue, joka kiertää Britannian suurimmat areenat. Hänellä on taskussaan myös sopimus manageritoimisto Roar Globalin kanssa. Tämä on ehdottoman tärkeää, sillä omin päin ja ilman oikeita välikäsiä Britannian markkinoille ei ole mitään asiaa.

Keskisuuren agentuurin muita artisteja ovat esimerkiksi poplaulaja Pixie Lott ja oopperalaulaja Katherine Jenkins sekä monet X Factor -kollegat, kuten viime vuoden voittaja Louisa Johnson.

Saara Aallon määrätietoisuus on vuosien varrella tullut selväksi, mutta nyt hänellä on ensimmäistä kertaa tukenaan kansainväliset taustajoukot. Suomeen hänellä ei ole ainakaan vähään aikaan mitään syytä palata: tämä tilaisuus kannattaa katsoa loppuun asti.

Saara Aalto saapui maanantaina lyhyelle vierailulle Helsinkiin.

Patti Smith laulaa Dylania Nobel-seremoniassa, Akatemian jäsen lukee puheen

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Koska kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja Bob Dylan ei pääse Tukholmaan palkintoseremoniaan, hänen sijaansa tilaisuudessa esiintyy Patti Smith, kertoo uutistoimisto Reuters. Smith esittää Dylanin kappaleen A Hard Rain’s A-Gonna Fall -kappaleen.

Dylan ilmoitti jo aiemmin, ettei pääse osallistumaan 10. joulukuuta järjestettävään Nobel-seremoniaan. Heti palkinnon julkistamisen jälkeen kesti kuitenkin pitkään ennen kuin Dylan noteerasi palkinnon julkisesti ja ilmoitti ottavansa sen vastaan.

Ehtona kirjallisuuden Nobelin saamiselle on se, että palkinnonsaaja kirjoittaa luennon tai muun esityksen, joka pidetään kuuden kuukauden kuluessa palkintoseremoniasta. Koska Dylan ei pääse Tukholmaan, hänen kirjoittamansa puheen palkintoseremoniassa lukee Ruotsin akatemian jäsen Horace Engdahl.

Jason Mraz esiintyy tammikuussa Helsingissä

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Yhdysvaltalainen folk-poplaulaja Jason Mraz konsertoi Helsingin Savoy-teatterissa 16. tammikuuta 2017. Mraz on konsertoinut menestyksekkäästi New Yorkin Madison Square Gardenin ja Lontoon O2 Arenam kaltaisilla suurilla konserttilavoilla, mutta Helsingin-konsertin kerrotaan olevan intiimi akustinen ilta.

Mrazin (s. 1977) hittejä ovat muiden muassa I’m Yours, Lucky, I Won’t Give Up ja The Remedy (I Don’t Worry). Vuonna 2010 hän sai Grammy-palkinnot Make it Mine- ja Lucky-lauluista, joista jälkimmäisen hän esitti Colbie Caillat’n kanssa.

Guns N’ Roses esiintyy ensi kesänä Hämeenlinnassa

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Rockyhtye Guns N’ Roses esiintyy ensi kesänä Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Konsertista alkoi liikkua tietoja jo perjantaina, kun Ticketmaster-lippukaupan sivulle ilmaantui hetkeksi myyntiin konsertin lippuja. Maanantaina konserttijärjestäjä Live Nation ilmoitti konsertista virallisesti. Guns N’ Roses esiintyy Hämeenlinnassa lauantaina 1. heinäkuuta.

Konsertti on osa yhtyeen Not in This Lifetime -kiertuetta, joka on alkanut jo tänä vuonna ja jonka Etelä-Amerikan osuus päättyi marraskuun lopussa. Kiertue jatkuu tammikuussa Aasiassa, Uudessa Seelannissa ja Australiassa. Eurooppaan kiertue saapuu toukokuun lopussa ja palaa heinäkuun lopussa Pohjois-Amerikkaan.

Kantolan tapahtumapuiston ensimmäinen suurkonsertti järjestettiin kesällä 2015, kun siellä esiintyi australialainen rockyhtye AC/DC. Konserttiin myytiin tuolloin 55 000 lippua.

Näyttelijä Noora Dadu teki näytelmän Palestiinasta ja muuttui Suomen viralliseksi arabiksi

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Tässä haastattelussa on ongelma. Sen laatuinen, että tätä juttua ei oikeastaan pitäisi olla olemassakaan.

Näyttelijä Noora Dadu, jonka näytelmä Fail – virheellinen esitys sai kolme viikkoa sitten ensi-iltansa Kiasma-teatterissa, on ainakin sitä mieltä.

”Mietin että pitäisikö mun tämän esityksen kohdalla vain kieltäytyä kaikista haastatteluista.”

Se voi kuulostaa ylimieliseltä tai erikoisuudentavoittelulta, mutta Dadu ei sano sitä siihen sävyyn ollenkaan.

Hänen mielestään on vain ”mieletön paradoksi” istua haastateltavana, kun samalla ”en kuitenkaan itse usko tähän henkilöön, jota tässä haastatellaan”.

Dadu ei tarkoita, että hän ei uskoisi itseensä – eikä hän tarkoita valehtelevansa. Hän on vain miettinyt asioiden henkilöitymistä ja tullut tähän tulokseen:

”Jos eläisin omassa ideaalimaailmassani, en varmaan olisi henkilönä millään tavalla näkyvissä, tekisin vain teoksia.”

Dadun kahdessa viimeisimmässä teoksessa hänen henkilöönsä ei kuitenkaan voi olla törmäämättä.

Dadu on sekä käsi­kirjoittanut että ohjannut paraikaa Kiasma-teatterissa esitettävän Fail – virheellinen esitys -näytelmän ja kirjoitti ja ohjasi myös viime vuonna ensi-iltaan tulleen Minun Palestiinani. Molemmissa Dadu on lähestulkoon yksin näyttämöllä ja kumpikin esitys on syvästi henkilökohtainen.

Fail on jatkoa Palestiinalle, jossa Dadu ei yrittänyt vähempää kuin ratkaista Lähi-idän kriisin. Se oli paitsi henkilökohtaista myös poliittista teatteria. Uuden esityksen voisi määritellä ainakin terapeuttiseksi, Dadu ehdottaa.

”Kaikki taide lähtee taiteilijasta, ja kaipasin jotain hassua ja hoitavaa myös itselleni. Mulla on olo, että me ollaan kollektiivisesti jumissa, ähkyssä, huonovointisia.”

”Me ollaan kollektiivisesti jumissa, ähkyssä, huonovointisia.”

Terapeuttisen lohdulliselta Fail monin paikoin tuntuukin. Terapian lisäksi siitä on moneksi.

Näyttämöllä on Palestiina-esityksen muurinpaloista koottu mökki, jonne Dadulle – pleksi-ikkunan taakse – soitellaan tarjouksia arabirooleista. Puhelujen lisäksi on myös elämänvalintojen pohdintaa huippuluokan sketsiviihteen tapaan, kymmenen käskyä -testi, josta nykyihminen voi luottaa saavansa täydet pisteet, häpeä-ääniä tieteellisesti luokitteleva osuus sekä näyttämöllä ”ulkomaailmasta” piipahtava ihminen, joka ensi-illassa oli sulkapallotreeneihinsä matkalla ollut Dadun puoliso, kuvataiteilija Teemu Mäki.

Nykyteatteria, taatusti. Paitsi että Dadu ei sanoisi niin. Pois etuliitteet: teatteri riittää hänelle.

”Uudet sanat ovat minulle vähän ongelmallisia: ensin teatteri, sen rinnalle nykyteatteri, sitten joku ja sitten joku. Se tukee marginalisoitumista, koska uusiin sanoihin on vaikeampi tarttua. Ajattelen, että Fail on teatteria. Ja teatteri muuttuu koko ajan, se voi olla tosi montaa, uutta ja vanhaa samaan aikaan.”

Nykyteatteri, se toden totta on jotakin, jota moni vierastaa.

”Ehkä se virhe, jonka katsoja voi tehdä, on se, että ajattelee, että pitäisi olla jotakin enemmän kuin on. Mitään alemmuuskompleksia ei kenenkään pitäisi kokea katsomossa. Jos joku juttu ei aukea, se ei vain aukea. Sitä paitsi, joskus jutut ovat yksinkertaisesti tylsiä tai sotkuisia.”

”Klassista teatteria”, sanotaan nyt vaikka Shakespearea suurilla näyttämöillä Dadu ei väheksy – eikä suostu osoittelemaan sormella mihinkään suuntaan. Mutta.

”Kyllä koen, että suomalaisella teatterilla on varaa uudistua.”

”Kyllä koen, että suomalaisella teatterilla on varaa uudistua. Eikä se tarkoita, että teatteri muuttuisi vaikeammaksi tai kummalliseksi. Vaan päinvastoin uskon, että se voi nimenomaan syleillä yleisöä ja olla todellinen, jos ei nyt maailman muuttaja, niin ainakin tärisyttäjä.”

Kun Noora Dadu valittiin vuosi sitten Vuoden nuoreksi näyttelijäksi, hän tunsi iloa – mutta myös häpeää.

”Se liittyi siihen, että minä olin tehnyt esityksen muiden ihmisten kärsimyksestä ja sain siitä palkinnon. Se oli jotenkin rajua, että sain henkilönä niin paljon kehuja, kun olisin ollut onnellinen, jos vain Palestiinasta olisi puhuttu tosi paljon. ”

Palkintoperusteissa toki mainittiin Minun Palestiinani -teoksen lisäksi Dadun muitakin töitä. Se helpotti.

Mutta palestiinalaisuudesta Dadu ei enää päässyt. Hänelle, Kuusankosken mustikkametsissä varttuneelle suomalaiselle, jolla on palestiinalainen isä, alettiin soittaa, kun tarvittiin näyttelijää arabirooliin.

Se tuntui oudolta ja väärältä. Dadu koki, että oli vaarassa menettää näyttelijyytensä – ja oman identiteettinsä, joka on hänelle vapaa kaikista määritelmistä.

”En ajattele, että roolien tarjoajat olisivat tyhmiä ja ilkeitä. Voi olla, että he jopa tietävät, että ei se mene ihan näin. Mutta ajattelevat sitten, että yleisö ajattelisi, että edustan jotain oikeaa arabiutta. Siinä sitten yhdessä ikään kuin suostutaan siihen, että mut rodullistetaan. Ja pahimmassa tapauksessa lakataan näkemästä se näyttelemisen akti, se ytimeltään mahdoton yritys olla joku toinen.”

Pyynnöt olivat Dadun ensikosketus rodullistamiseen – jolla siis tarkoitetaan sitä, että joku nähdään ensisijaisesti jonkin etnisen ryhmän edustajana, ei yksilönä.

Roolitarjoukset kertovat Dadun mielestä myös ongelmista, joita rodullistamisesta ja kulttuurisesta omimisesta – jolla puolestaan tarkoitetaan sitä, että enemmistökulttuuri ottaa käyttöön vähemmistökulttuurin elementtejä – käytävässä keskustelussa on.

Yksi ongelma on se, että keskustelun sijaan osapuolet kaivautuvat poteroihin, syyttävät ja syyllistyvät.

Aika lailla näin kävi esimerkiksi Koko Hubaran julkaistua blogikirjoituksensa, jossa hän kritisoi Laura Lindstedtin Oneiron-romaania kulttuurisesta omimisesta. Kirjoitus poiki vastakirjoituksia, ja ne taas vastakirjoituksia. HS summasi kiihkeänä käyvää keskustelua jutulla, jonka otsikko kuului: ”Kuka saa kirjoittaa vähemmistöistä ja mitä? Netissä puhkesi riita Finlandia-voittajan naiskuvasta.

”Jankataan siitä, että mitä sitten saa tehdä ja kuka saa. Se on aivan uuvuttavaa.”

Syyttelyn sijaan pitäisi Dadun mielestä puhua siitä, miten jokin oma teko – on se sitten vaikka pakolaisen esittäminen säälittävänä uhrina tai sovinistinen stereotypia naisesta – vaikuttaa maailmaan. ”Että mitä me teoillamme tuodaan tänne.”

Dadu on ehdottomasti sitä mieltä, että lakien puitteissa jokainen saa tehdä ihan mitä vain. ”Se on vapaan maan ja demokratian peruskivi.”

Myöskään uusia sääntöjä ei tarvita. Jokainen saa tehdä esimerkiksi taiteessaan kuten parhaaksi näkee. Mutta. ”Valkoisen heteroenemmistön on syytä tottua siihen, että vähemmistöjen edustajat eivät enää katsele hiljaa heistä piirrettäviä eksoottisia kuvia. Keskustelu on alkanut ja muuttaa toivottavasti muun muassa sitä kenet näemme vieraana. Muta taide ei muutu virheitä pelkäämällä vaan oivaltamalla.”

Uusia sääntöjä ei tarvita, mutta uusia rakenteita tarvitaan.

”Entä voisiko meillä olla Suomessa näyttelijä, joka käyttää aina huivia?”

”Tummaihoisia suomalaisia on iso joukko. Ja kuinka se näkyy näyttämöllä? Onko heille tarjolla muuta kuin sidekick-maahanmuuttajan roolia? Entä voisiko meillä olla Suomessa näyttelijä, joka käyttää aina huivia? Millaisen haasteen se asettaisi teatterille? Voisiko olla näyttelijöitä, jotka puhuvat suomea murtaen? Tai miten arabimaista muuttaneita tyttöjä saisi kiinnostumaan teatterista? Mitä näyttämö mahdollistaa? Voisiko se olla paikka, jossa rotu on toissijainen kysymys? Jossa kurotetaan kohti ihmeellistä?”

Kysymyksiä on paljon, vastauksia ei vielä niinkään. Ei Dadullakaan.

”Se on tosi iso rakenteellinen keskustelu ja se vaatii paljon työtä. Ei mulla ole siihen vastausta.”

Mutta juuri se, ettei vastauksia ole, voikin olla hedelmällistä. Dadu puhui esimerkiksi vastikään Teatterikorkean professorin Hannu-Pekka Björkmanin kanssa aiheesta.

”Siellä on nyt hyvä meininki, keskustelua käydään. Voidaan sanoa ääneen, että me ei vielä tiedetä, mutta etsitään.”

Juuri sellaista keskustelua olisi Dadun mielestä hyvä käydä luottavaisin mielin, muuallakin kuin teatterin parissa.

”Ettei heti, kun joku kritisoi, tule siilipuolustus.”

Dadun uusi näytelmä Fail – virheellinen esitys liittyy nimeään myöten ajatukseen luottavaisesta keskustelusta.

Failin yksi perusoivalluksista on, että elämä olisi helpompaa, jos uskaltaisi katsoa omia virheitään aika suoraan. Ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin.”

Dadun mukaan on varsin oireellista, että samalla kun ilmastonmuutos uhkaa koko maapalloa, ja moni muukin asia on kriisissä, ovat maailman johtajat virheettömiä.

”Se oireilee myös siinä, millaisiksi olemme ryhtyneet somessa ja työelämässä. Julkisen alueelle kuuluu vain ehjä kuva, vajavaisuus ja epäonnistuminen kuuluvat yksityisen alueelle.”

Dadu hengittää syvään, hymyilee.

”Mua itseäni helpottaa, kun ajattelen, että oikeastaan missään ei voi onnistua. Se on ihanaa.”

Fail – virheellinen esitys Kiasma-teatterissa 7.12. ja 10.12.

Kaksituntinen rikoselokuva, joka kuvattiin yhdellä otolla

Posted by admin | Posted in auton | Posted on 05-12-2016

0

Jännitys

Victoria. Ohjaus Sebastian Schipper, pääosissa Laia Costa, Frederick Lau, 138 min, K16. ★★★

Tässä saksalaisessa rikoselo­kuvassa on kiinnostavinta tekotapa. Kaksituntinen elokuva on yhtä ottoa eli se on kuvattu niin sanotusti kerralla purkkiin ilman yhtään leikkausta.

Tekotapa lisää fiktioelokuvan intensiteettiä ja totuudellisuutta – etenkin, jos katsoja ei kiinnitä sissityyliin liiaksi huomiota.

Kuvausta edelsivät harjoitukset sekä lämmittelyotot, jolloin elokuva kuvattiin kahdesti kuin kenraaliharjoituksessa. Varsinaista käsikirjoitusta ei ollut. Oli vain 12-sivuinen kuvaussuunnitelma, jossa listattiin kohtaukset, tapahtumat ja kuvauspaikat. Kuvattaessa näyttelijät improvisoivat vuorosanojaan. Lopputulos on yllättävän hyvä.

Nimensä elokuva ottaa Victoria-nimisestä naisesta, joka on elokuvan näkökulmahenkilö. Madridista kotoisin oleva nuori nainen työskentelee Berliinissä kahvilassa, ja elokuvan alussa hän on viettämässä aikaa teknoklubilla.

Öisellä klubilla hän tutustuu nuorten miesten ryhmään, joiden mukana hän tulee vedetyksi yhä syvemmälle Berliinin yöhön. Nuorukaiset haluavat näyttää ulkomaalaiselle sen todellisen Berliinin. Olutta varastetaan kaupasta ja pian on myös suuremman luokan rikos suunnitteilla.

Elokuva jakautuu kahteen osaan, aikaan ennen rikosta ja rikoksen jälkeen.

Elokuva on aina ryhmätyötä ja kuvaaja tärkeä osa tiimiä, mutta erityisesti Victoriassa jännitettä ylläpitää paljossa kuvaaja Sturla Brandth Grøvlenin panos. Ohjaaja on verrannut norjalaiskuvaajan työtä sotareportterien kuvaustyyliin.

Muuten tarinaa pitää elossa Victo­rian kohtalo ja se, miten hänen käy, kun panokset kovenevat.